Hyperhidroosi - liikahikoilu

Kirjoittaja: Sandra Eriksson Mirkovic, laillistettu hyperhidroosiin erikoistunut lääkäri.

Hyperhidroosi eli liikahikoilu on tauti, josta kärsii noin 1–3 % väestöstä. Se on yhtä yleistä miehillä kuin naisillakin. Sitä voi esiintyä periaatteessa kehon missä vain osassa. Moni uskoo, että paljon voi hikoilla vain esim. käsistä tai kainaloista, mutta vaiva voi yhtä hyvin koskea päätä, nivusia, vartaloa, jalkoja tai jopa koko kehoa. Joskus vaivat katoavat vuosien mittaan, mutta joskus ne pahenevat. Hyperhidroosi ei näy verikokeissa, jotka näyttävät useimmin normaaleilta, vaikka potilaalla on paljon vaivoja. Joskus runsaaseen hikoiluun voi olla muita syitä, ja hyperhidroosiin käytettävät hoidot eivät ole parantavia, vaan ne vain vähentävät hikoiluoiretta. On tärkeää käydä lääkärillä diagnosoitavana eikä diagnosoida itse itseään kotona.

Sairaanhoidossa on nykyään ongelmia: hyperhidroosia ei oteta vakavasti. Alalla vallitsee myös paljon tietämättömyyttä. Saadakseen hyvää kohtelua ja oikean diagnoosin on siksi aina hyvä hakeutua liikahikoilun, hyperhidroosin, hoitoon erikoistuneelle klinikalle. Jos tällaista klinikkaa ei ole, kannattaa mennä ihotautilääkärille.

Jos kärsii hyperhidroosista, voi aina kokeilla alumiinikloridia, jota saa reseptittä apteekista. Jos se ei toimi, kuten usein käy hyperhidroosin kohdalla, hikoileviin kehonosiin voidaan antaa ihoon pistoksena botuliinia tai ”botoxia”. Hoito on tehokas, mutta se täytyy toistaa muutamia kertoja vuodessa. Lääkäriltään voi saada myös tabletteja, esim. oksibutyniiniä, mutta niillä on usein paljon sivuvaikutuksia. Yksityisklinikoilla on uusi menetelmä, jonka nimi on miraDry. Sitä ei ole vielä testattu kuin kainaloihin, joissa käsittelyn on todettu voivan antaa pysyviä tuloksia. Tässä menetelmässä käytetään mikroaaltoja, jotka ”keittävät” hikirauhaset, jolloin hikoilusta pääsee eroon pysyvästi 1–2 hoidon jälkeen 70–85-prosenttisesti. Käsien ja/tai jalkojen hikoilussa voi käyttää laitetta, jossa hyödynnetään iontoforeesimenetelmää – se on hoito, jonka voi tehdä kotona.

Jos kärsii hikoilevista kainaloista, voi kokeilla alumiinikloridia, jota saa apteekista. Voi käyttää eri klinikoilla annettavia botox-pistoksia, joiden teho säilyy noin 3–12 kuukautta. Voi kokeilla miraDryta, jos löytää klinikan, jolla on tarvittavat laitteet. On olemassa leikkaus, jossa poistetaan hikirauhaset, mutta alueelle saattaa aiheutua arpeutumista ja pysyvää turvotusta. Näistä asioista tulee keskustella plastiikkakirurgin kanssa. Iontoforeesin ei ole todistettu toimivan kainalojen hikoilua vastaan vaan lähinnä käsien ja jalkojen hikoiluun.

Jos hikoilee päästä, selästä, nivusista, pepusta, rinnoista tai useasta laajasta kehon alueesta, voi kokeilla alumiinikloridia. Muuten usein kokeillaan yhdistää oksibutyniinitabletteja ja botox-pistoksia. Tästä kannattaa keskustella lääkärin kanssa hikoilun hoitoon erikoistuneella vastaanotolla. Myös käsien ja jalkojen hikoilua voidaan hoitaa botoxilla, mutta näitä hoitoja tehdään vain harvoilla klinikoilla, ja odotusajat ovat usein pitkät. Silloin iontoforeesi voi olla hyvä vaihtoehto.

Kymmenen usein kysyttyä kysymystä hyperhidroosista eli liikahikoilusta

1.Kuka voi saada hyperhidroosin?

Vastaus: Voidaan sanoa, että hyperhidroosiin eli liikahikoiluun kuuluu kaksi yleisimmin esiintyvää muotoa, joista toista esiintyy nuorilla ja toinen puolestaan ilmenee vasta myöhemmällä iällä. Miehet ja naiset kohtaavat tämän vaivan suunnilleen samassa mittakaavassa. Mikäli lapselle ilmestyy hyperhidroosia, sitä esiintyy yleensä käsissä ja jaloissa. Näitä alueita seuraa kainaloiden hikoilu ja teini-ikäisenä mahdollisesti nivusten/takamuksen alueen hikoilu. Ihmisen ikääntyessä asiaan kuuluvat yleensä kasvohikoilu tai kokonaisvaltaisempi hikoilu. Myös näiden esiintyvyyksien välimuotoja on toki olemassa.

2. Voiko hyperhidroosi kadota?

Vastaus: Kyllä, hyperhidroosi saattaa kadota ajan myötä. Sen lisäksi hyperhidroosi voi heikentyä tai muuttua ajan saatossa, kuten esimerkiksi siirtyä toiselle kehon alueelle.

3. Kuinka hyperhidroosi diagnosoidaan?

Vastaus: Ei ole olemassa mitään verikokeita tai objektiivisia mittauksia, jotka voisivat osoittaa sen, kuka kärsii hyperhidroosista. Potilaan kertomusten tai potilaasta päällepäin näkyvän hikoilun perusteella hyperhidroosista on kuitenkin epätodennäköistä saada diagnoosia. Usein apuna käytetään erilaisia lomakkeita, kuten HDSS (Hyperhidrosis severity scale) tai DLQI (Dermatology life quality index).

4. Mitä voin tehdä päästäkseni eroon hyperhidroosista?

Vastaus: Hyperhidroosi eli liikahikoilu on fyysinen sairaus, aivan kuten esimerkiksi diabetes tai mikä tahansa muu sairaus. Vaikka stressi voikin pahentaa sairauden oireita, se ei ole kuitenkaan syy hyperhidroosin saamiseen – aivan kuten ylipainostakin voidaan ajatella. Mikäli kehoaan rasittaa paljon, on tietysti luonnollista hikoilla enemmän, mutta myöskään rasitus ei ole syynä tähän sairauteen. Lisäksi on olemassa useita ylipainoisia, jotka hikoilevat erittäin vähän sekä vastaavasti myös hoikkia ihmisiä, jotka kärsivät hyperhidroosista. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi edesauttaa käsittelemään hyperhidroosia, mutta älä kuitenkaan koskaan syytä liikahikoilusta itseäsi tai jotakuta toista hyperhidroosista kärsivää.

5. Kuinka voi tietää, kärsiikö itse hyperhidroosista?

Vastaus: Tämän diagnoosin voi saada ainoastaan lääkäriltä. Toki tänä päivänä on mahdollista myös lukea aiheesta eri nettifoorumeiltakin, mutta liikahikoiluun on olemassa myös muita syitä kuin hyperhidroosi. Tästä syystä diagnoosin tekemiseen tarvitaan aina lääkärin suorittamat välttämättömät tutkimukset ja näytteenotot, jotta muut mahdollisuudet liialliselle hikoilulle voidaan poissulkea. Tämä on tärkeää siksi, ettei jätetä huomiotta muita mahdollisia diagnooseja, joiden hoitamiseen tarvitaan toisenlaisia käsittelyjä.

6. Olen lukenut netistä tietoa hyperhidroosista sekä hakenut apua terveyskeskuksesta, missä sanottiin, ettei mitään ole tehtävissä. Pitääkö tämä paikkansa?

Vastaus: Ei, tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Valitettavasti tietämättömyys hyperhidroosia kohtaan on valtava, sekä ihan yleisesti ottaen että valitettavasti myös sairaanhoidon piirissä. Hyperhidroosi on hieman unohdettu diagnoosi ja jopa minä lääkärinä kohtaan usein lääkärikollegoita, jotka eivät ole kuulleet puhuttavankaan diagnoosista tai siihen saatavilla olevasta hoidosta. Liikahikoilun leimaaminen ei sekään tee asiaa yhtään paremmaksi, mutta onneksi suunta näyttää kuitenkin sen suhteen valoisammalta. Huomaan, että nuoremmat kollegat yhä suuremmassa mittakaavassa ovat kuulleet puhuttavan diagnoosista, vaikka tietouden leviämisessä vielä onkin paljon tehtävää jäljellä.

7. Onko hyperhidroosiin olemassa jokin hoito?

Vastaus: Useimmat tänä päivänä saatavilla olevat hoidot ovat oireita helpottavia hoitoja, jotka siis on suunnattu lieventämään, ei parantamaan oireita. Miradry on melko uudehko hoitomuoto, joka käyttää hyödykseen mikroaaltoja. Tämä hoitomuoto on kaikkein testatuin hyperhidroosin hoitamisessa kainaloissa ja sen uskotaan myös olevan menetelmä, joka voi antaa pysyvän tuloksen. Asiaa tulee toki seurata pidempään, jotta siitä voidaan olla varmoja. Aikaisemmin hikoilun tai punastumisen vähentämiseksi toteutettiin niin kutsuttua sympatektomiaa hermosäikeitä leikkaamalla. Toimenpiteestä saatu tulos oli pysyvä, mutta moni käsittelyjä ottaneista sai huomattavasti myöhemmin vaivoja suuressa osassa kehoa kompensoivan hikoilun muodossa. Useimmissa tapauksissa suosittelemme vahvasti jättämään tämän tyyppiset hoidot väliin.

8. Olen kuullut, että hyperhidroosiin voidaan käyttää botoxia, mutta eikö se ole hermomyrkkyä ja siten myös vaarallista?

Vastaus: Botox, toiselta nimeltään botuliinitoksiini, on hyvin tutkittu menetelmä, jonka avulla hoidetaan muun muassa hyperhidroosia, jota on esiintynyt jo vuosikausia. On huomattu, että botoxilla toteutettu hoito antaa muutamia lyhytaikaisia eikä lainkaan pitkäaikaisia tai vakavia haittavaikutuksia. Botoxia käytetään hyvin laimennettuina annoksina, joten sivuvaikutusten näkökulmasta se on melko ystävällinen lääkeaine. Mikään ei myöskään osoita botoxin olevan karsinogeenistä eli syöpää aiheuttavaa ainetta, mitä monet pelkäävät. Botox on aine, joka valmistetaan erityisestä bakteerilajista, ja kehomme ovat tottuneet käsittelemään niiden aineiden bakteerihyökkäystä, joita bakteerit tuottavat. Keholla on tästä syystä olemassa luonnollinen tapansa hajottaa botoxia. Minulla on tapana sanoa hieman leikkisästi, että botox luokitellaan luonnon lääkeaineeksi. Botox-hoidon ottamista itselle tai lapselleen ei siis tulisi pelätä, kunhan tarpeen arviointi tehdään yhdessä lääkärin kanssa ja hoito toteutetaan oikeasta syystä. Heille, jotka yhä epäilevät, minulla on tapana kehottaa lukea aiheesta lisää faktatietoa eikä internetistä löytyviä, paniikkia aiheuttavia keskustelupalstoja.

9. Toimiiko iontoforeesi oikeasti? Minusta se kuulostaa keksityltä. Kuinka se oikein toimii?

Vastaus: Kyllä, tutkimukset osoittavat, että iontoforeesi on erittäin tehokas tapa hoitaa hyperhidroosia ennen kaikkea käsien, jalkojen ja kainaloiden alueella. Jopa 90% potilaista voi saada hoidosta hyviä vaikutuksia, mutta vaatii aluksi hieman aikaa, jotta aikaansaadaan oikeat tulokset. Sitä ei oikein tiedetä, kuinka hoito toimii, mutta veden sisältämien ioneiden uskotaan rakentavan mekaanisen ”sulun”, joka hidastaa hien ulospääsyä.

10. Miten toimitte levittääksenne tietoutta hyperhidroosista? Mitä minä voin tehdä?

Vastaus: Verkkosivustollamme www.hidroxa.com kirjoitamme hyperhidroosista sekä sen eri hoitomuodoista. Sivuiltamme löytyy myöskin blogi ja yritämme olla aktiivisia sosiaalisissa medioissa, kuten Instagramissa ja Facebookissa. Lisäksi minulla, Sandra Eriksson Mirkovicilla, on yhdessä hyperhidroosista kärsivän Emmili Yoshiguchin kanssa podcast nimeltä Svettpodden, jossa keskustelemme sekä hyperhidroosista että kaikesta mitä siihen kuuluu. Hyperhidroosista kärsivänä potilaana tai potilaan lähiomaisena voit liittyä hyperhidroosin potilasjärjestöön. Sinun ei tarvitse kuitenkaan olla aktiivinen jäsen, mutta aktiivisella jäsenellä on paremmat mahdollisuudet viedä eteenpäin kysymyksiä koskien oikeutta potilaan hyperhidroosin kunnalliseen hoitoon Suomessa. Mikäli rohkenet, kannattaa puhua vaivoistasi lähipiirissäsi, sillä se edesauttaa normalisoimaan tämän vaivan diagnosoinnin. Hyperhidroosista kärsivän henkilön omaisen on tärkeää muistaa olla syyttämättä sairaudesta kärsivän olevan vastuussa vaivaansa johtaneista syistä, kuten esimerkiksi: ”se johtuu stressistäsi”, ”se johtuu ylipainostasi” jne. Yhdessä voimme saada aikaan muutosta, joten varmistathan omalta osaltasi panostavasi siihen, että hyperhidroosista kärsivät saavat diagnoosin sekä oikeanlaista tietoa ja apua.

Kirjoittaja: Sandra Eriksson Mirkovic, laillistettu hyperhidroosiin erikoistunut lääkäri.